Neuvostoliiton autoteollisuus

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Paljon kirjoitusvirheitä.

Neuvostoliiton autoteollisuus ulottui valtion historiaan vuodesta 1929 vuoteen 1991. Se alkoi suurten autotehtaiden perustamisesta ja Moskovassa sijaitsevan AMO-tehtaan uudelleenorganisoimisesta 1920-luvun lopulla – 1930-luvun alussa, Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma aikana ja jatkui Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vuonna 1991.

Ennen hajoamistaan Neuvostoliitto tuotti 2,1 – 2,3 miljoonaa yksikköä vuodessa kaikentyyppisissä tyypeissä, ja se oli kuudenneksi (aiemmin viidenneksi) suurin autovalmistaja, sijoittuen yhdeksännelle sijalle henkilöautoissa, kolmannella kuorma-autoissa ja ensimmäisellä linja-autoissa.

Neuvostoliiton teollisuus vei 300 000–400 000 autoa vuosittain pääasiassa Neuvostoliiton satelliittimaihin, mutta myös Pohjois-Amerikkaan, Keski- ja Länsi-Eurooppaan sekä Latinalaiseen Amerikkaan.

Valtatiekuorma-autoja (Volvo, MAN kapitalistisista maista; LIAZ, Csepel ja IFA sosialistisista maista) oli jonkin verran, rakennuskuorma-autoja (Magirus-Deutz, Tatra), jakeluautoja (Robur ja Avia) sekä kaupunki-, kauko- ja turistibussit (Ikarus, Karosa) myös maahantuotuina.